Kun Nokia sulki muutama vuosi sitten tehtaansa Bochumissa, sai Norjan suurlähettiläs Berliinissä kirjeen. Tuohtunut henkilö ilmoitti, että tehtaan sulkemisen vuoksi hän ei enää ikinä matkusta Norjaan.
Hauska anekdootti, mutta se ei ole ainoa kerta, kun keskieurooppalaiset sekoittavat Pohjoismaat keskenään.
Kotimaani Saksan takia puhun usein keskieurooppalaisten kanssa Espoosta. Joskus joku kertoi minulle, että serkkunsakin matkustaa pian Norjaan. Toisessa tapauksessa joku kysyi, onko minulla jo norjalaista passia. Ilmeisesti keskieurooppalaisille Espoo on jossakin pohjoisessa ja Norja tulee ensin mieleen esimerkkinä Pohjoismaista. Oikeastaan tämä on käytännön indikaattori sille, kuinka hyvin Espoo tunnetaan ulkomailla.
Ihmettelen, kuinka Espoo voi olla tuntematon ulkomailla. Espoossa on maailmankuuluja kansainvälisiä yrityksiä. Innovaatiot Otaniemestä valloittavat globaalit markkinat. Kaupunkimme elämänlaatu on erittäin hyvää. Espoo on perheystävällinen kaupunki, viheralueet ovat aina lähellä ja rikollisuutta on todella vähän. On tosiaan vaikea löytää parempaa paikkaa Euroopassa. Suomi on huippu, ja Espoo on tosi hyvä pala Suomea. Joten miten on mahdollista, ettei Espoo ole tunnettu?
Suomalaiset sanovat usein minulle, että Suomi on niin pieni maa tai Espoo niin pieni kaupunki. Minusta se on vähän yksinkertainen selitys. On monta esimerkkiä, jotka todistavat päinvastaista. Oletteko jo miettineet, että Luxemburg on kymmenen kertaa Suomea pienempi? Tampere ja Turku ovat ulkomaalaisille paljon näkyvämpiä kuin Espoo, vaikka ne ovat pienempiä.
Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, mutta onko sillä painoarvoa? Eurooppalaiset kaupungit kuten Utrecht, Gent ja Malmö ovat hyviä esimerkkejä siitä, että myös keskikokoiset kaupungit voivat vaikuttaa hyvin kansainvälisellä tasolla. Nämä kaupungit ovat keskeisissä rooleissa muun muassa EUROCITIES-verkostossa ja markkinoivat itseään näkyvästi.
Espoon selkein ero verrattuna muihin kaupunkeihin on sen ikä. Eurooppalaisessa ja jopa suomalaisessa vertailussa Espoo on tosi nuori kaupunki. Se sai kaupunkioikeudet vuonna 1972, ja 20 vuotta sitten Espoon asukkaita oli vielä alle 200 000.
Ehkä Espoo onkin juuri vasta kasvamassa aikuiseksi. Ehkä ei vielä ole ihan ymmärretty, miten voidaan vaikuttaa ja näkyä. On uusia mahdollisuuksia ja identiteetikin kehittyy vielä. Viime vuonna Espoon asukasluku ylitti 250 000 rajan. Se on hyvä merkki huomata, että Espoo ei ole enää alaikäinen ja pelkästään pääkaupungin pikkuveli.
Miettikääpä, millainen Suomi olisi ilman Espoota? Sekä pääkaupunkiseutu että Suomi olisivat todella erilaisia paikkoja. Kun menen Saksaan seuraavan kerran, haluan, että Espoo tunnetaan Suomen maailmanluokan huipputeknologian innovaatiokeskittymänä, jossa on tosi hyvä elämänlaatu. Eli kaupunki tunnetaan juuri siitä mitä se onkin.