Mitä on lähisuhde- ja perheväkivalta

Lähisuhde- ja perheväkivalta on yleistä, mutta piiloteltua

Kaikissa perheissä saatetaan riidellä ja kinastella, mutta vain joissain perheissä riidat johtavat väkivaltaan. Riidat ovat osa normaalia perhe-elämää – väkivalta ei. Läheisten ihmisten välillä ei välttämättä aina edes tiedetä, missä raja hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän aggressiivisuuden välillä kulkee. Hyvä keino ehkäistä väkivaltaa on keskustella väkivallasta muiden kanssa ja hankkia tietoa siitä, mitä väkivalta on. Lähisuhde- ja perheväkivalta on yleistä. Lapset näkevät väkivaltaa kotonaan. Myös suoranaisesti lapsiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Lapset myös aistivat kodin jännittyneen ilmapiirin ja syyllistävät perheen tilanteesta itseään. Vanhempien välinen väkivalta ja kuritusväkivalta liittyvät usein yhteen: jos perheessä käytetään väkivaltaa, siitä saa osansa jokainen. On sanottu, että väkivaltaisessa kodissa vallitsee pelon ilmapiiri, jossa itse lyönnit eivät enää ole pahin asia, vaan niiden odottaminen.

Lähisuhde- ja perheväkivalta on usein piiloteltua ja kotona tapahtuvaa, ja siihen liittyy paljon epäonnistumisen, syyllisyyden ja häpeän tunteita. Lähisuhde- ja perheväkivaltaan tyypillisesti liittyvän alistussuhteen vuoksi uhri ei itse kykene, uskalla tai halua kertoa asiasta ulkopuolisille tai saattaa asiaa viranomaisten tietoon. Myös lapset salaavat ja peittelevät perheessä tapahtuvaa väkivaltaa. Edes lähimmät sukulaiset tai ystävät eivät useinkaan tiedä asiasta. Asia koetaan perheen sisäiseksi yksityisasiaksi, joten ulkopuolisetkaan eivät puutu. Viranomaisten tietoon lähisuhde- ja perheväkivallasta tulee vain hyvin pieni osa.

Lähisuhde- ja perheväkivalta on erityinen ilmiö

Lähisuhde- ja perheväkivallassa tekijänä voi olla mies tai nainen tai molemmat. Väkivalta saattaa kohdistua avo- tai aviopuolisoon, seurustelukumppaniin tai lapseen. Myös lapset voivat olla väkivaltaisia toisiaan tai vanhempiaan kohtaan. Muualla asuvat aikuiset lapset voivat käyttää väkivaltaa iäkkäitä vanhempiaan kohtaan.
Väkivaltaa voi esiintyä myös entisten avo- tai aviopuolisoiden tai seurustelukumppaneiden välillä. Lähisuhdeväkivalta eroaa perheväkivallasta siinä, että tekijä ja uhri eivät ole saman perheen jäseniä.  Parisuhdeväkivalta on yksi lähisuhde- ja perheväkivallan muoto.

Lähisuhde- ja perheväkivaltaa voi esiintyä missä tahansa perheessä kulttuurista, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta tai varallisuudesta riippumatta, ei vain alkoholistiperheissä tai moniongelmaisissa perheissä. Väkivaltaa perhettään ja läheisiään kohtaan käyttävä henkilö voi menestyä hyvin muilla elämän osa-alueilla ja muissa ihmissuhteissaan, ja siitä huolimatta käyttää väkivaltaa läheisiään ja perhettä kohtaan. 

Lähisuhteessa ja perheessä tapahtuva väkivalta ei yleensä ole ohimenevä, kertaluontoinen tapahtuma, vaan usein pikkuhiljaa ja jopa huomaamatta kehittyvä prosessi, jossa väkivallan ja kontrollin eri muodot ovat vaihtelevina yhdistelminä läsnä. Se alkaa harvoin fyysisenä väkivaltana. Useimmiten ensimmäistä pahoinpitelyä edeltää henkinen väkivalta ja kontrollointi -näkymätön väkivalta-  jolla vaikutetaan uhrin itsetuntoon, hämärretään normaalin ja epänormaalin rajaa ja kavennetaan uhrin elinpiiriä ja sosiaalisia suhteita. Jatkuessaan väkivalta yleensä aina myös vakavoituu.

Lähisuhde- ja perheväkivallan muotoja ovat

Fyysinen väkivalta
väkivallalla uhkaaminen, lyöminen, tukistaminen, läpsiminen, potkiminen, töniminen, kuristaminen ja terä- tai ampuma-aseen käyttö.

Henkinen väkivalta
pelottelu, vähättely, nöyryyttäminen, nimittely, mitätöinti, eristäminen, kontrollointi ja sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen.

”Kunniaväkivalta”
perheen tai suvun piirissä tapahtuva kunnianormien puolustamiseen liittyvä ihmisoikeuksia rikkova väkivalta.

Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus /silpominen
Lisätietoa THL:n nettisivulla
Katso myös Ihmisoikeusliitto: Kysymyksiä ja vastauksia tyttöjen sukuelinten silpomisesta

Hengellinen väkivalta
henkinen väkivalta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus.

Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö
raiskaus, sukupuoliyhteyteen tai seksuaalisen kanssakäymisen eri muotoihin pakottaminen ja tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen.

Taloudellinen väkivalta
rahan käytön kontrollointi, kiristäminen ja toisen rahojen ottaminen omaan käyttöön.

Hoidon ja huolenpidon laiminlyönti
kovaotteiset hoitotoimet ja fyysisten tai psyykkisten perustarpeiden laiminlyönti.

Parisuhteessa väkivalta noudattaa usein kaavaa, jossa tekijän käyttäytyminen vaihtelee lämpimien huomionosoitusten ja väkivaltaisten hyökkäysten välillä; puhutaan väkivallan syklisyydestä tai kierteestä. Väkivaltaa edeltää jännitteen kasvaminen ja väkivaltaa seuraa hyvittelyvaihe, jolloin tekijä katuu ja lupaa lopettaa väkivallan. Toistuva kaava ylläpitää uhrin uskoa muutokseen. Kuitenkin väkivalta loppuu hyvin harvoin itsestään ja ilman ulkopuolista apua.

Lähisuhde- ja perheväkivallassa on kyse vallan väärinkäytöstä; väkivallan avulla herätetään pelon ja uhan tunteita, joilla saavutetaan tilaa ja valtaa toisen elämässä. Pitkään jatkuneessa väkivallassa jo pelkkä väkivallalla uhkaaminen tai sen ennusmerkit pitävät yllä koko perheen hyvinvointia vakavasti vaurioittavaa ilmapiiriä. Pakottaminen ja uhkailu normalisoivat väkivallan, avun hakeminen vaikeutuu ja väkivaltainen perhe-elämä mallintaa lasten aikuisuutta ja vanhemmuutta.

Väkivallalla on vakavat ja kauaskantoiset seuraukset

Väkivalta traumatisoi. Pahin vaurio väkivallasta jää, kun tekijä on läheinen.  Pitkään jatkuessaan väkivalta heikentää uhrin itsetuntoa ja fyysistä terveyttä. Kun ihminen, jonka pitäisi olla kaikkein luotettavin ja turvallisin, vahingoittaa, käsitykset ympäröivästä maailmasta muuttuvat. Tapahtuma-paikka on usein oma koti ja tekijänä oma kumppani tai läheinen, henkilö, joka jakaa yhteisen kodin, perheen ja arjen.

Väkivalta vahingoittaa aina myös lasta, vaikka väkivalta ei suoranaisesti lapseen kohdistuisikaan. Toiseen vanhempaan kohdistuva väkivalta voi olla lapselle yhtä traumatisoivaa kuin väkivallan kohteeksi joutuminen. Lapsi kärsii perheessä tapahtuneesta väkivallasta myös sitä kautta, että väkivallan aiheuttama stressi ja trauma uuvuttaa ja vie voimia vanhemmuudelta. Väkivaltaa perheessään kokeva ja näkevä lapsi siirtää usein väkivaltaisen käyttäytymisen eteenpäin omassa elämässään; lähisuhde- ja perheväkivallasta voi tulla käyttäytymismalli, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Lapsi ei voi koskaan valita.

Vastuu väkivallasta on aina tekijällä

Väkivalta loppuu, kun väkivallan tekijä lopettaa väkivallan käytön.  Ei ole olemassa mitään hyväksyttävää syytä käyttää väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Vastuun korostaminen on tärkeää, koska monet väkivaltaa tehneet ovat alttiita siirtämään vastuun teoistaan uhrinsa tai kumppaninsa harteille; häpeän ja syyllisyyden kantaminen helpottuu, kun voi nähdä syyllisen uhrissa. Uhrille on puolestaan tyypillistä syyllistää itseä koetusta väkivallasta. Syyllisyys voi johtaa väkivallan vähättelyyn tai saada ajattelemaan, että väkivalta on oikeutettua. Tilanne voi pahimmillaan johtaa siihen, että uhrikin turvautuu sanalliseen tai fyysiseen väkivaltaan tai sillä uhkaamiseen, mikä lisää vielä syyllisyyttä ja ilmoittamiskynnystä.

Usein väkivaltaan liittyy muita ongelmia, kuten päihde-, mielenterveys- tai taloudellisia ongelmia, mutta ne eivät selitä tai oikeuta väkivaltaista käyttäytymistä.

Väkivaltaa käyttänyt voi auttaa itseään, puolisoaan, parisuhdettaan, lapsiaan ja läheisiään ottamalla vastuun omasta käyttäytymisestään.

Myös perheessä ja lähisuhteessa tapahtuva väkivalta on rikos

Läheisen tekemää väkivaltaa ei aina mielletä samalla tavalla rikokseksi kuin tuntemattoman tekemää väkivaltaa. Fyysinen väkivalta on kuitenkin aina rangaistavaa. Kotona tapahtunut pahoinpitely ei ole yksityisasia, vaan rikos. Myös seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on rikos, vaikka tekijä olisi uhrin avio- tai avopuoliso tai seurustelukumppani. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapseen kohdistunut väkivalta, lieväkin, on aina rikos.