Perhevalmennusta varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä vauvan kehityksestä

Varhainen vuorovaikutus ja vauvan kehitys

Mikäli video ei näy, löydät sen myös täältä.

Varhainen vuorovaikutus tarkoittaa vauvan ja vanhempien yhdessä olemista, kokemista ja toinen toisiinsa reagoimista. Se ei ole pelkästään virikkeitä, loruttelemista tai opettamista vaan yhtälailla hoitamista, rauhoittelua ja tyynnyttelyä. Varhainen vuorovaikutus on huomaamista, koskettamista, läheisyyttä, iloitsemista ja huolehtimistakin. Se on vanhemman ja lapsen yhdessä elämistä ja yhdessä jakamista.

Varhainen vuorovaikutussuhde luo pohjan vauvan turvallisuuden tunteelle. Kun vauva kokee, että vanhempi on hänen saatavillaan ja lohduttaa hädän tullen, syntyy hyvälle kehittymiselle välttämätön kiintymyssuhde. Turvallisessa kiintymyssuhteessa vauva oppii hakemaan turvaa (suuntaa katseen vanhempiin, ojentaa käsiään tai ääntelee vaativasti) ja vastaanottamaan hoivaa (rauhoittuu yhdessä oloon, painautuu vanhemman syliin). Turvallisessa vuorovaikutuksessa vauvan tunnekokemusten säätelykyky alkaa kehittyä ja hän oppii, ettei väsymys ole vaarallista eikä hetkellinen nälän tunne johda enää vauvaa paniikkiin. Vauvan säätelykyky kehittyy vain vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, ei lattialla puuhamaton renkaiden takana. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi ilmaisee, kun pitkästyy ja tarvitsee aikuista jakamaan kokemuksiaan. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vauva tietää, että vanhempi huomaa hänen tarpeensa ja reagoi siihen.

Kiintymyssuhteen turvallisuus vaikuttaa vauvaan monella tavalla. Se on perusta hyvän itsetunnon, minäkuvan ja empatiakyvyn kehittymiselle. Kun vauva kokee, että hänen tarpeensa huomataan ja niihin reagoidaan, hän kykenee tutkimaan ympäristöään ja saa hyvän pohjan myös tietojen ja taitojen kehittymiselle. Onnistuessaan varhainen vuorovaikutus on kuin kehityksen kehto. Se auttaa lasta saavuttamaan parhaan mahdollisen psyykkisen, sosiaalisen, tiedollisen ja taidollisen kehityksensä. Vuorovaikutus on edellytys lapsen puheen ja kielellisten taitojen kehitykselle. Yhdessä toimiminen ja tekeminen tukevat myös lapsen motorista kehitystä ja leikkitaitoja.    

Miten vauvan ja vanhemman varhaista vuorovaikutusta voi tukea?

Alussa vauva tarvitsee paljon apua vaihtelevien vireystilojensa ja näläntunteensa kanssa. Varhainen hoiva 0-2 kk ikäiselle vauvalle on esimerkiksi väsyneen ja hätääntyneen vauvan hyssyttelyä ja kanniskelua. Se on myös nälkäisen vauvan syöttämistä ja pieniin vireyshetkiin tarttumista. Kun vauvan olotila tasaantuu ja fysiologinen säätelykyky alkaa toimia, tulevat uudet haasteet. 2-3 kk iästä alkaen vauva tarvitsee yhä enemmän katsekontaktia, hymyä, iloa, vuorottelua, hassuttelua, mutta edelleen myös paljon lohduttelua ja tyynnyttelyä.

Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vanhempi on herkkä lapsensa viesteille. Vanhempi tulkitsee vauvan viestejä yleensä oikein ja vastaa niihin johdonmukaisesti. Vauvalle syntyy kokemus, että hän on ihana ja rakastettu. Vanhempi pyrkii ymmärtämään vauvan tunnetiloja ja jakamaan niitä vauvan kanssa. Hätä ja itku herättävät vanhemmassa halun auttaa. Varhaista vuorovaikutusta on verrattu usein tanssiin, jossa vanhempi sovittaa askeleensa vauvan tarpeisiin yhteisen rytmin löytämiseksi. Välillä askeleet voivat sekaantua tai rytmi kadota, mutta yhteinen hyvä olo ja ilo yhdessä olemisesta ei katoa.

Varhainen vuorovaikutussuhde voi myös kuormittua tai vaikeutua monesta eri syystä. Vuorovaikutussuhdetta voi kehittää ja oppia siinä, missä mitä tahansa muutakin asiaa. Espoossa vuorovaikutussuhteen ja vanhemmuuden huoliin löytyy apua. Jos olet huolissasi varhaisesta vuorovaikutussuhteesta vauvan kanssa tai omasta jaksamisestasi, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa, jossa on ajantasainen tieto tuki- ja hoitomahdollisuuksista.  

Usein kysyttyä

Miten lapsen kiukkuun pitäisi reagoida? Miten toimia, jos lapsi huutaa?
Vauvan unikoulu, tuleeko vauvalle trauma, jos häntä itketetään?
Missä vauvan olisi parasta nukkua?
Nukkumaan saamisessa on haastetta iltaisin. Mikä neuvoksi?
Pelkääkö vauva pimeää? Pelkääkö lapsi aikuisten televisio-ohjelmia/ uutisia?
Onko sana EI ensimmäinen sana, jonka lapsi tulee oppimaan, jos koko ajan joutuu kieltämään lasta?
Mikä neuvoksi, kun lapsi ei halua syödä?
Minkä ikäisen kannattaa mennä päivähoitoon tai muuhun isompaan ryhmään, jotta saa tarpeeksi virikkeitä ja kasvaa sosiaaliseksi ihmiseksi?
Kannattaako käyttää jäähyä /tilanteen katkaisua?
Miten nopeasti tarpeisiin pitää vastata?
Milloin vauvan voi jättää yökylään, esim. mummolaan?
Vauva on ujo ja hitaasti lämpenevä, mitä äidin kannattaa tehdä uudessa tilanteessa?
Pitääkö vauvan kanssa harrastaa vai kehittyykö puhe, motoriikka ja sosiaaliset taidot jne. ihan hyvin kotioloissa?
Voiko temperamentti / luonne muuttua?
Lapsen liikkuminen mietityttää. Lapsi on 1v 4 kk eikä vielä kävele - tarvitseeko olla huolissaan?
Onko vauvalle hyötyä IPadeistä ja niiden vauvaohjelmista?
Milloin tutista tulisi luopua?
Milloin vauva ymmärtää sanoja? Milloin ensisanat tulevat? Koska pitää huolestua, jos ensisanoja ei ala kuulua?
Pitääkö lapsen kanssa leikkiä?
Milloin vauvalle aletaan puhua? Milloin vauvalle aletaan lukea?
Miten lapsen puheen- ja kielenkehitystä tuetaan?
Miten kielenkehitystä tuetaan monikielisessä perheessä?

Miten lapsen kiukkuun pitäisi reagoida? Miten toimia, jos lapsi huutaa?

Aikuisen sopiva reaktio lapsen kiukkuun ja negatiiviin tunteisiin riippuu lapsen iästä ja hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan. Herkälle ja aralle lapselle riittää, että aikuinen katsoo tiukasti silmiin ja rauhoittaa lasta. Vauhdikkaampi lapsi voi tarvita aikuisen painokkaan äänen, katsekontaktin ja sen, että hänet pysäytetään fyysisesti. Lapsen aggressiivista käyttäytymistä ei pidä sallia, kannattaa ennakoida, milloin lapsen nyrkki alkaa viuhua ja estää tilanne.

Pieni vauva ei huuda kiukkuaan vaan tarvitsee rauhoittelua, isompi vauva voi olla jo turhautunut. Uhmaikäisen kiukku on tahtomisen opettelua. Perusperiaate on, että vanhemman tulisi olla itse rauhallisempi kuin lapsi voidakseen toimia kiukun taltuttajana. Mitä pienempi lapsi, sen vähemmän jälkikäteen asetetuista rangaistuksista on hyötyä.

Vauvan unikoulu – tuleeko vauvalle trauma, jos häntä itketetään?

Vauvaa ei pidä jättää itkemään itseään uneen.  Unikouluja toteutetaan yli puolivuotiaan vauvan kanssa ja silloinkin käytetään ensin tassuttelun ja läheisyyden keinot vauvan rauhoittamiseksi. Vauvan itku ei sinänsä ole vaarallista, se on merkki että vauvan on hankala olla ja hän tarvitsee apua. Isomman vauvan ja taaperon kanssa voidaan joutua tilanteeseen, jossa lapsi itkee turhautuneena ja hätääntyneenä yöllä, koska ei osaa rauhoittua ilman aikuisen apua. On hyvä, jos vanhemmista jompikumpi pystyy olemaan tilanteessa rauhallisesti läsnä. Jos vanhemmat ovat univelkaisia ja liian väsyneitä ollakseen rauhallisesti itkevän lapsen vierellä, voi unikoulun toteuttaa joku muu lapselle tuttu aikuinen tai esim. unikoulun ammattilainen.

Missä vauvan olisi parasta nukkua?

Näkemyksiä nukkumisjärjestelyistä on monia aina perhepedistä omassa huoneessa nukkumiseen. Yhtä oikeaa käytäntöä ei ole, vaan jokaisen perheen on luotava omat nukkumiskäytäntönsä. Tärkeintä olisi, että jokainen perhe löytää omat ratkaisunsa, jossa kaikki nukkuvat mahdollisimman hyvin.

Nukkumaan saamisessa on haastetta iltaisin. Mikä neuvoksi?

Iltarutiinit ja rauhoittuminen nukkumaan on tärkeää. Iltarutiinit auttavat lasta irtautumaan päivän touhuista ja suuntaamaan ajatuksia kohti nukkumaan rauhoittumista. Toistuvat rutiinit vahvistavat lapsella turvallisuuden tunnetta, jonka turvin lapsen on helpompi irtautua vanhemmista nukahtaessaan. Lapsen synnynnäinen temperamentti voi vaikuttaa lapsen kykyyn rauhoittaa itseään ja siihen, kuinka paljon hän tarvitsee aikuista iltaisin.

Pelkääkö vauva pimeää? Pelkääkö lapsi aikuisten televisio-ohjelmia/ uutisia?

Tärkeää on suojella vauvaa liian voimakkailta ärsykkeiltä. Toinen vauva saattaa herkemmin reagoida ympäristön ärsykkeisiin kuin joku toinen. Vanhempien on hyvä olla tarkkana, mitä ohjelmia televisiosta tulee. Vaikka lapsi ei ymmärrä mitä televisiossa tapahtuu, hän saattaa silti reagoida tunnekokemuksiin, joita televisiosta saattaa lapselle välittyä. Varsinkin taaperoikäisen kohdalla olisi tärkeä huolehtia, että hän näkisi vain taapero-ikäisille suunnattuja ohjelmia.  

Onko sana EI ensimmäinen sana, jonka lapsi tulee oppimaan, jos koko ajan joutuu kieltämään lasta?

Vanhemmuuden tehtäviin kuuluu muun muassa rajojen asettaminen. Joskus ehdoton ”ei” on tarpeen, mutta pientä lasta voi myös ohjata myönteisin keinoin. Esimerkiksi voit kehottaa lasta kävelemään mieluummin kuin kieltää juoksemasta. Myös ympäristöä voidaan muokata turvalliseksi ja sellaiseksi, että lasta ei tarvitse jatkuvasti kieltää.

Mikä neuvoksi, kun lapsi ei halua syödä?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vanhemmat päättävät mitä ruokaa on tarjolla, ja lapsi itse päättää kuinka paljon hän syö. Tärkeää olisi, että ruokailutilanne olisi myönteinen, eikä siihen sisälly pakottamista tai tuputtamista. Syömispulmien syyt voivat olla hyvin monenlaisia. Mikäli syömistilanteet alkavat hankaloittaa arkea, on tärkeää ottaa asia puheeksi neuvolassa.

Minkä ikäisen kannattaa mennä päivähoitoon tai muuhun isompaan ryhmään, jotta saa tarpeeksi virikkeitä ja kasvaa sosiaaliseksi ihmiseksi?

Lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät kodin arjessa ja vuorovaikutuksessa omien vanhempiensa kanssa. Kun lapsi alkaa kaivata leikkikavereita, on kuitenkin hyvä tarjota lapselle mahdollisuuksia ikätoverikontaktiin. Useimmiten kyky yhteisleikki kehittyy kolmen ikävuoden jälkeen. Tätä ennen leikki on usein rinnakkaisleikkiä. Päivähoidon ohella leikkikavereita voi löytää esimerkiksi kerhoista tai asukaspuistoista.

Kannattako käyttää jäähyä /tilanteen katkaisua?

Jäähyä tai tilanteen katkaisua voi käyttää silloin kun lapsi tekee sellaista, mitä aikuinen ei voi hyväksyä (vakavat käytösongelmat, tuhoaminen, aggressiivisuus). Pienet tottelemattomuudet kannattaa hoitaa muilla keinoin. Tilanteen katkaisussa on tarkoituksena ottaa lapsi pois tilanteesta jotta ei-toivottu käytös loppuisi, eikä lapsi saisi huomiota huonolla käytöksellään. Tilanteen katkaisussa sekä lapsi että vanhempi saavat myös aikaa rauhoittua. Tilanteen katkaisun tarkoituksena on osoittaa lapselle, ettei tiettyä käytöstä voida hyväksyä. Sen tarkoitus ei ole tuottaa lapselle mielipahaa. Tilanteen katkaisun käytössä on tärkeää, että lapsi ymmärtää mistä on kyse, ja hän tietää etukäteen, millaisesta käytöksestä seuraa jäähy/ tilanteen katkaisu. Tilanteen katkaisua ei voi käyttää mielijohteisesti, vaan se tulisi suunnitella tarkkaan, ja sitä tulisi käyttää vain ääritilanteissa.

Miten nopeasti tarpeisiin pitää vastata?

Vastasyntyneen (n. 0-2 kk) tarpeisiin kannattaa vastata aina välittömästi. Joskus vanhemman voi olla vaikea heti tietää, mitä vauva oikeastaan tarvitsee. Vauvan ilmaisua (itkua, liikehdintää, kitinää, ääntelyä) kannattaa kuulostella pieni hetki, jotta selviäisi voiko kyse olla nälästä, väsymyksen tuomasta levottomuudesta, märästä vaipasta vai tarpeesta päästä syliin. Isomman vauvan tarpeisiin kannattaa myös vastata heti, mutta isompi vauva voi jo hieman viivästää nälkäänsä, jos vaikka tarjolla on kiinnostavaa katseltavaa tai hauska juttutuokio vanhemman kanssa. Taapero ja puhetta ymmärtävä lapsi alkaa vähitellen käsittää, mitä tarkoittaa, että iltapalan saa kohta tai että pian mennään hampaiden pesulle ja sitten nukkumaan.

Milloin vauvan voi jättää yökylään, esim. mummolaan?

Yö on vauvalle erityisen herkkää aikaa, vauvan on unessa ollessaan oltava erillään vanhemmasta. Vauvat myös vieroksuvat pimeää, koska pimeän pelkääminen on ihmislajille tyypillistä. Stressaavissa tilanteissa vauvaa auttavat tutut asiat, kuten vanhemman tuoksu, ääni ja kosketus. Turvallista yökyläilyä kannattaa pienen vauvan kanssa miettiä monesta näkökulmasta. Kenen kanssa vauva jää yöksi? Tunteeko vauva öisen hoitajansa entuudestaan hyvin (esim. isovanhempi, joka on hoitanut päiväsaikaan vauvaa jo paljon)?  Entä, joutuuko vauva samalla vieraaseen ympäristöön vai tuleeko hoitaja vauvan kotiin? Vauvalle monen tunnin ero vanhemmista ja yöaikaan voi johtaa siihen, ettei hän pysty pitämään yllämielikuvia vanhemmasta ja hän ikään kuin jähmettyy. Turvallisesti lapsi pystyy olemaan erossa vanhemmasta kerrallaan yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Pienen vauvan yökyläilyjä kannattaa siis välttää ja jos niitä tehdään, kannattaa suunnitella ne vauvan näkökulmasta tarkasti.

Vauva on ujo ja hitaasti lämpenevä, mitä äidin kannattaa tehdä uudessa tilanteessa?

Vauvan luontainen reagointitapa (temperamentti) kannattaa huomioida kaikissa tilanteissa. Ujo ja varovainen vauva tarvitsee uusissa tilanteissa aikaa ja mahdollisuuden tarkkailla ihmisiä vanhemman sylistä käsin. Vanhempi voi kertoa innokkaille sukulaisille, että tämä vauva tutustuu uusiin ihmisiin aluksi vanhemman sylistä käsin. Arkuus ja hitaasti lämpeäminen ei tarkoita sitä, että vauva ei olisi kiinnostunut maailmasta tai muista ihmisistä. Hänen täytyy kuitenkin saada toimia oman rytminsä mukaan, niin rohkaistuminen ja innostuminen pääsevät voitolle. Pakkoreippauden vaatiminen vauvalta tai pieneltä lapselta johtaa vain lapsen stressitason nousuun ja tuskastumiseen.

Pitääkö vauvan kanssa harrastaa vai kehittyykö puhe, motoriikka ja sosiaaliset taidot jne. ihan hyvin kotioloissa?

Vauva kehittyy kaikilta osin kotioloissa erinomaisesti, kun hänen kanssaan ollaan, häneen reagoidaan, häntä hoivataan ja hänen kanssaan seurustellaan. Vauva ei tarvitse harrastuksia, vanhempi voi tarvita! Joskus kotona oleva vanhempi kaipaa toisten aikuisten seuraa ja on itse jaksavampi käytyään kodin ulkopuolella.

Voiko temperamentti / luonne muuttua?

Temperamentti on biologispohjainen taipumus reagoida tietyllä tavalla. Vauvan synnyttyä hän saa paljon uusia kokemuksia ja oppimiskokemukset muokkaavat pikkuhiljaa vauvan reaktioita ja käyttäytymistä. Vauvan luonteella tarkoitamme siis temperamentin päälle rakentuvaa persoonallisuutta. Persoonallisuus muokkautuu pitkin lapsuutta, ja vauva ottaa ikään kuin temperamenttinsa haltuun. Arka ja hidas vauva voi siis oppia myöhemmin, miten toisten kanssa pääsee parhaiten leikkiin mukaan, ja miten rento ja riehakaskin meno mahdollistuu. Ärhäkkä ja nopeasti reagoiva vauva taas voi oppia rauhoittumista ja harkintaa ajan myötä.

Lapsen liikkuminen mietityttää. Lapsi on 1v 4 kk eikä vielä kävele - tarvitseeko olla huolissaan?

Ensin voi yrittää auttaa lasta ottamaan ensi askeleensa. Anna lapsen seistä huonekalujen varassa ja lisää vähitellen huonekalujen välien etäisyyttä. Lapsi voi harjoitella kävelemistä myös työnnettävän kävelykärryn kanssa. Lasta tulee kehua ja kannustaa kävelemään, mutta häntä ei saa painostaa liikaa. Auta lasta luottamaan omiin kykyihinsä luomalla turvallinen ilmapiiri. Jos yrityksestä huolimatta lapsi ei lähde kävelemään, on syytä ottaa yhteyttä neuvolaan ja mahdollisesti sitä kautta fysioterapiaan.

Onko vauvalle hyötyä IPadeistä ja niiden vauvaohjelmista?

Vauva ei tarvitse kehittyäkseen tietokoneohjelmia. Vuorovaikutus ja leikki vanhemman kanssa ovat tärkeämpiä.

Milloin tutista tulisi luopua?

Puheterapeuttien suosituksen mukaan tutista olisi hyvä luopua noin 1½ vuoden ikään mennessä. Tutti ylläpitää kielen matalaa asentoa, jolloin lapsi ei pääse harjoittamaan kielen liikkeitä. Pitkään jatkunut tutin käyttö saattaa myöhemmässä vaiheessa vaikeuttaa kielenkärkiäänteiden oppimista.

Milloin vauva ymmärtää sanoja? Milloin ensisanat tulevat? Koska pitää huolestua, jos ensisanoja ei ala kuulua?

Lapset ymmärtävät sanoja aikaisemmin ja enemmän kuin pystyvät tuottamaan. Lapsi ymmärtää ensimmäisiä sanoja noin 8−10 kuukauden ikäisenä. Vuoden ikäisenä lapsi usein ymmärtää jo noin 50 sanaa. Ensimmäisten sanojen tuottamisen ajankohta vaihtelee lapsen yksilöllisen kehityksen mukaan. Jotkut lapset tuottavat ensimmäisen sanansa jo 9 kuukauden ikäisenä, kun taas toiset lapset tuottavat sen vasta 1½ vuoden iässä. Kahden vuoden ikäisenä lapsi useimmiten tuottaa jo useita kymmeniä sanoja. Mikäli lapsi ei tuota sanoja kahden vuoden ikään mennessä tai hänellä on tuolloin alle 10 sanaa käytössä, olisi hyvä ottaa asia puheeksi esimerkiksi neuvolassa ja pyytää lähetettä puheterapian vastaanotolle.

Pitääkö lapsen kanssa leikkiä?

Leikkiminen on lapsen tapa oppia uusia asioita. Leikkiminen tukee lapsen ajattelun ja kielen kehitystä. Lapsi kaipaa leikeissä aikuisen antamaa huomiota ja aikuinen usein kehittää ja vie lapsen leikkiä eteenpäin. Varhaisessa vaiheessa lapsen kanssa voidaan leikkiä kontaktileikkejä, joiden perusrakenne on yksinkertainen. Kontaktileikkeihin liittyy mukavia lapselle tarjottuja kosketus- ja liiketuntemuksia kuten esimerkiksi polvella hyppyyttelyä tai sylissä keinuttelua. Kontaktileikkeihin kuuluva ääntely, loru tai laulu tukee lapsen äänteellisen ja sanallisen vuorovaikutuksen kehitystä. Myös esineelliset ota-anna-leikit ovat hyviä pienen lapsen kanssa. Myöhemmässä vaiheessa lapsen ajattelun ja puheen kehittyessä lapsi alkaa leikkiä roolileikkejä esimerkiksi esittämällä prinsessaa tai ritaria. Lapsi ohjaa itse leikkiä, mutta aikuinen voi tukea puheen- ja kielenkehitystä osallistumalla leikkiin ja sanoittamalla leikkiä ja tuoda siihen uusia ideoita ja ajatuksia.

Milloin vauvalle aletaan puhua? Milloin vauvalle aletaan lukea?

Jo pieni vauva alkaa kiinnostua enemmän ihmisten äänistä kuin muista ympäristön äänistä ja vauvalle olisikin hyvä alkaa puhua heti syntymästä lähtien. Hoitotilanteissa äidit vaistomaisesti usein käyttävät niin kutsuttua hoivakieltä, jolloin äänensävy on pehmeä ja normaalia korkeampi. Vauvan kuulo on herkistynyt hoivakielen äänentaajuuksille. Lapsi oppii kielen matkimalla ja esimerkin kautta, minkä vuoksi on tärkeää, että vauvalle puhutaan ja jutellaan heti varhaisessa vaiheessa. Pienen lapsen kanssa on hyvä käyttää lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita, toistaa sanoja, selostaa arjen tapahtumia sekä nimetä asioita, esineitä ja tunteita.

Kuvitettujen kirjojen lukeminen yhdessä lapsen kanssa kehittää lapsen sanavarastoa ja mielikuvitusta. Pienen 1−2-vuotiaan lapsen kanssa voidaan katsella yksinkertaisia kuvakirjoja ja nimetä sieltä erilaisia asioita lapsen mielenkiinnon kohteiden mukaan. Isomman leikki-ikäisen lapsen kanssa on hyvä keskustella kuvien tapahtumista ja lukea lyhyitä kuvin tuettuja tarinoita. Isommalle lapselle voidaan lukea jo pidempiä tarinoita. Lukemisen jälkeen on hyvä keskustella tarinasta yhdessä lapsen kanssa ja voidaan pyytää lasta kertomaan tarinan tapahtumat omin sanoin.

Miten lapsen puheen- ja kielenkehitystä tuetaan?

Vinkkejä pienen lapsen puheen- ja kielenkehityksen tukemiseen (PDF).

Miten kielenkehitystä tuetaan monikielisessä perheessä?

Kielenkehityksen tukeminen monikielisessä perheessä

  
Sivuston tekstit: Espoon kaupungin lasten kuntoutuspalvelut ja perheneuvolan vauvaperhetyö