Äidin palautuminen synnytyksestä

Synnytyksen jälkeen aletaan elää lapsivuodeajaksi kutsuttua vaihetta, joka kestää noin 6-12 viikkoa ja jonka aikana äidin elimistö pikku hiljaa palautuu raskaudesta ja synnytyksestä. Ensimmäiset viikot synnytyksen jälkeen on tarkoitettu siihen, että perhe tutustuu rauhassa toisiinsa ja äiti toipuu synnytyksestä. Neuvolassa varataan äidille jälkitarkastusaika lääkärille, joka on 5-12 viikkoa synnytyksestä.  Jälkitarkastuksessa varmistetaan, että äidin elimistö on palautunut synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastuksessa myös sovitaan raskaudenehkäisymenetelmästä.

Lääkäri kirjoittaa jälkitarkastuksessa todistuksen, joka tulee toimittaa Kelalle, jotta jatkossa saa vanhempainrahaa.

Kohtu alkaa supistua heti synnytyksen jälkeen ja äiti saattaa kokea tämän jälkisupistuskipuna. Jälkisupistuksia tulee etenkin imetyksen aikana ja ne alkavat helpottaa muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Synnytyksen jälkeinen jälkivuoto on alkuun runsaampaa kuin kuukautisvuoto, mutta hiljalleen vuoto niukentuu ja muuttuu rusehtavaksi. Jälkivuoto kestää yleensä noin 2-6 viikkoa synnytyksestä. Jälkivuodon aikana on huolehdittava hyvästä hygieniasta, koska riski saada kohtutulehdus on olemassa. Kohtutulehduksen merkkejä ovat pahanhajuinen vuoto, alavatsakipu ja kuume. Jos tällaisia oireita ilmaantuu synnytyksen jälkeen, tulee äidin olla yhteydessä synnytyssairaalaan. Joskus jälkivuoto on jo ollut loppumassa, mutta runsastuu jälleen. Tällöin tulee myös olla yhteydessä synnytyssairaalaan. Joskus jälkivuoto voi hetkeksi lisääntyä, jos äiti esimerkiksi liikkuu enemmän. Tämä on vaaratonta jos vuotoa ei tule runsaasti ja alkaa vähentyä muutaman tunnin kuluessa liikunnasta.

Äidille on saatettu tehdä synnytyksen aikana välilihanleikkaus eli episiotomia tai äidille on saattanut tulla repeämä joka on ommeltu synnytyssalissa jälkeenpäin. Haavat välilihan ja emättimen alueella paranevat yleensä nopeasti muutamassa viikossa. Haavalla on itsestään sulavat ompeleet, joita ei tarvitse poistattaa. Haavaa tulee muistaa suihkutella jokaisen WC-käynnin yhteydessä. Keisarileikkauksenkin jälkeen äiti toipuu yleensä nopeasti. Noin kuukauden ajan äidin tulee välttää raskaita kotitöitä ja nostelemasta mitään omaa vauvaa painavampaa. Haavalla olevat hakaset tai ompeleet poistetaan omassa neuvolassa noin 7 vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Leikkaushaavan suihkuttelu ja ilmakylvyt edesauttavat haavan parantumista.

On normaalia, että synnytyksen jälkeen vatsantoiminta hidastuu. Vatsantoimintaa voi edistää liikkumalla, vettä juomalla ja syömällä kuitupitoista ruokaa. Tarvittaessa voi käyttää ulostuslääkettä. Peräpukamat ovat synnytyksen jälkeen yleisiä ja ne voivat olla joskus hyvin kipeitäkin. Kipua voi lievittää peräpukamavoiteilla tai supoilla, yleensä vaiva helpottaa pian synnytyksen jälkeen.

Maito nousee rintoihin yleensä noin 2.-5. vuorokautena synnytyksestä.  Synnytyssairaalassa ohjataan tiheät, vauvantahtiset imetykset ja niitä kannattaa jatkaa myös kotona. Tiheät imetykset edistävät maidonnousua ja ehkäisevät rintatulehduksia. Rinnanpäät saattavat olla varsinkin aluksi kipeät. Jos kipu jatkuu pidempään, tulee imetysote ja -asento tarkistaa. Maidon noustessa rintoihin voi äiti tuntea rinnoissa pakotusta ja pientä lämpöä voi myös nousta. Joskus rintoihin kehittyy maitotiehyttukos, jota hoidetaan tiheillä imetyksillä. Jos rintaan ilmaantuu kipeä, punoittava ja kuumottava kohta ja äidille nousee kuume, tulee ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen tai päivystykseen, jossa arvioidaan antibioottikuurin tarve. Tällöin on kyse rintatulehduksesta.

Äidin ravitsemus

Vaikka vauvan synnyttyä päähuomio kohdistuukin lapseen, on äidin tärkeää huomioida myös oma terveys ja hyvinvointi. Monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio auttaa äitiä kuntoutumaan synnytyksestä ja huolehtimaan myös lapsen ravitsemuksesta imetyksen kautta. Imetyksestä johtuva energian lisätarve vuorokautta kohden on suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan noin 2,0 MJ (600 kcal). Jos äiti luovuttaa äidinmaitoa tai imettää kaksosia tai useampia lapsia, on äidin energiantarve keskimääräistä suurempi.

Vauvan ollessa puolen vuoden ikäinen, ei imetyksen aikainen energiantarve enää kasva, koska viimeistään siinä vaiheessa lapsi alkaa syödä muuta ruokaa ja äidinmaidon määrä alkaa vähentyä. Keskimääräinen lisäenergiantarve tulee syömällä päivittäin esimerkiksi pari perunaa, hedelmän, kaksi viipaletta leipää sekä salaattia ja juomalla lasillisen rasvatonta maitoa.

Imetys tukee painonhallintaa. Turvallinen painonhallinta onnistuu, kun painoa pudotetaan maltillisesti ja huomiota kiinnitetään pieniin ruokailumuutoksiin, hyötyliikuntaan ja liikuntatottumusten ylläpitämiseen. Jos äiti syö ravitsemussuositusten mukaisesti, takaa se vauvalle kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin, D-vitamiinia lukuun ottamatta. Sekä imettävän äidin että vauvan tulee saada ravinnon lisänä D-vitamiinia vuorokaudessa 10 µg. Imettäminen lisää nesteen tarvetta ja äidin kannattaakin juoda reilusti. Sopivia juomia ovat vesi, rasvaton maito ja piimä, tee ja vähäsokeriset mehut. Kahvia voi nauttia kohtuudella. Äidin ei kannata välttää mitään ruoka-aineita imetysajan ruokavaliossa lapsen allergian ehkäisemiseksi. Jos lapsi saa allergiaoireita imetysaikana, on tärkeää selvittää huolellisesti mikä oireet aiheuttaa. Allergia voi johtua muustakin syystä kuin ruoasta. Äidin ei tule rajoittaa ruokavaliotaan sattumanvaraisesti ja tarpeettomasti. Jos on tarvetta karsia äidin ruokavaliosta keskeisiä ruoka-aineita, tulee äidin keskustella asiasta ravitsemusterapeutin tai lääkärin kanssa.

Liikunta

Fyysinen palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä on hyvin yksilöllistä. Äiti voi ja hänen kannattaa aloitella kevyitä kävelylenkkejä vauvan kanssa synnytyksen jälkeen mutta raskaampi liikunta ja varsinkin suorien vatsalihasten harjoittaminen kannattaa aloittaa vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Liikuntaa voi lisätä vähitellen omaa kehoa kuunnellen. Säännöllinen, kunnon nostoon tähtäävä liikunta ei vähennä maidoneritystä eikä vaikuta maidon laatuun. Sen sijaan liikunta auttaa palautumaan raskautta edeltävään painoon ja siitä tulee myös virkistynyt olo ja rentoutunut mieli. Riittävä nesteen nauttiminen liikunnan aikana on tärkeää. Äidin kannattaa imettää ennen liikuntatuokiota, koska rinnat tulevat kevyemmiksi ja liikkuminen on mukavampaa.

Tavoitteena voi pitää yleistä liikuntasuositusta, jonka mukaan

  • reipasta, hengitystä ja sykettä kiihdyttävää kestävyysliikuntaa tulisi olla vähintään 2 ½ tuntia viikossa TAI rasittavaa kestävyysliikuntaa, jos hengitys ja syke kiihtyvät selvästi, vähintään 1 tunti 15 minuuttia viikossa
  • 2 kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua
  • Kestävyysliikunta tulisi jakaa ainakin kolmelle viikonpäivälle
  • Kestävyysliikunnan voi suorittaa vähintään 10 minuutin pätkissä.

Liikunta kannattaa aloittaa tutuista liikuntalajeista ja välttää aluksi lajeja, joissa esiintyy voimakkaita hyppyjä ja nopeita suunnan muutoksia, koska hormonaalisten muutosten myötä nivelsiteissä on tapahtunut löystymistä.

Lantionpohjalihakset ja niiden harjoittaminen

Lantionpohjalihasten harjoittelu kannattaa aloittaa heti kun se ei tunnu epämiellyttävältä. Äidin tulee kuitenkin antaa toipumiselle aikaa, sillä lihasten vahvistaminen vaatii kuukausia aikaa ja vauvaa hoitaessa äiti voi olla tavallista väsyneempi ja tarvita lepoa enemmän. Myös raskauden aikana on suositeltavaa harjoittaa lantionpohjalihaksia. Hyvät lantionpohjalihakset vaikuttavat pidätyskykyyn, ehkäisevät erilaisten laskeumien syntymistä ja lisäävät myös seksuaalista mielihyvää. Erityisen hyviä liikuntamuotoja lantionpohjalle ovat esimerkiksi pilates, itämainen tanssi, latinotanssi ja jooga. Lantionpohjalihaksia kannattaa harjoittaa säännöllisesti ja hyviä treenivinkkejä löydät esimerkiksi HUS:n Vauvamatkalla- oppaasta.

Uni ja lepo

Pieni vauva muuttaa väistämättä vanhempien nukkumisrytmiä. Vauva tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja läsnäoloa. Alkuun vauvalla ei ole välttämättä vuorokausirytmiä, joten äidin tulisi levätä mahdollisimman paljon silloin kuin vauvakin nukkuu. Alle puolen vuoden ikäiset vauvat tarvitsevat usein ruokaa myös öisin, joten vanhempien yöunet voivat jäädä hyvin katkonaisiksi. Isä voi tarvittaessa vaihtaa esimerkiksi vauvalle vaipan, jos äiti tarvitsee apua. Mikäli yöheräilyt ja valvomiset vievät tuoreen äidin ja isän voimat, kannattaa pyytää apua isovanhemmilta ja muilta läheisiltä. Myös neuvolassa kannattaa keskustella asiasta. Jo muutaman tunnin katkeamaton uni tekee ihmeitä jaksamiselle.

Baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytykseen liittyy paljon erilaisia tunteita ja synnytyksen jälkeen on normaalia, että äiti tuntee itkuherkkyyttä, väsymystä, alakuloisuutta ja nopeita mielialan muutoksia. Tällaisia tuntemuksia esiintyy 50- 80 %:lla synnyttäjistä ja tätä kutsutaan baby bluesiksi eli synnytyksen jälkeiseksi herkistymiseksi. Se auttaa äitiä virittymään vauvan maailmaan ja tämän pieniin, hienovaraisiin viesteihin. Nämä tuntemukset ilmaantuvat nopeasti synnytyksen jälkeen, ovat lieviä ja menevät ohitse melko nopeasti.

Osalle synnyttäjistä kehittyy kuitenkin synnytyksen jälkeinen masennushäiriö, jonka on arvioitu tulevan noin 9-16 %:lle synnyttäneistä. Masennushäiriön oireita ovat mielialan huonontuminen, mielihyvän kokemisen vaikeus, itkuisuus ja ärtyisyys, ruokahalun muutokset, erilaiset unen häiriöt, arvottomuuden ja toivottomuuden tunteet, itsesyytökset saamattomuus ja mahdollisesti myös itsetuhoiset ajatukset. Äitien univelka ja väsymys menee ohi levolla ja nukkumisella mutta masennukseen liittyvästä väsymyksestä ei pääse eroon pelkällä nukkumisella sillä se liittyy mielialaan. Masennuksen esiintyvyys on korkeimmillaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana synnytyksen jälkeen. Tämän vuoksi äidit täyttävät EPDS- mielialalomakkeen neuvolassa vauvan ollessa 3 kuukauden ikäinen. Mielialalomakkeen tulos voi auttaa arvioimaan, miten äiti voi ja sen avulla pystytään tunnistamaan masennusoireet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jotta äidille, vauvalle ja koko perheelle voidaan tarjota tukea ja hoitoa.

Vanhemman masennus koskettaa koko perhettä. Masennusoireita voi ilmaantua jo raskauden aikana, tai niitä voi tulla vasta synnytyksen jälkeen. Myös iseillä voi olla synnytykseen liittyvää masennusoiretta ja sen on todettu olevan korkeimmillaan 3-6 kuukautta synnytyksestä. Masentuneen äidin tai isän voi olla vaikea myöntää avuntarvettaan ja hänestä kielteiset tunteet tuntuvat hävettäviltä ja hänellä on niistä syyllinen olo. Olisikin tärkeää, että sekä äidit että isät puhuisivat neuvolassa mielialaan liittyvistä asioista rohkeasti, jotta neuvolalla olisi mahdollisuus tarjota tarvittavaa apua ja tukea tilanteessa. Masennuksesta täydellisen toipumisen todennäköisyys onkin korkea, jos äiti tai isä saa tarvittavan tuen ja ohjauksen hoidon piiriin.