Vauvan säätelykyvyn kehitys

Vastasyntyneen vauvan kyky säädellä omia kokemuksiaan on vielä keskeneräinen. Vauvan voi olla vaikea säädellä tunteitaan,  aistimuksiaan ja vireystilaansa. Aluksi hänellä on myös hyvin vähän kokemuksia, siitä, mitkä kaikki asiat johtavat vaikean olon lisääntymiseen ja miten ne sitten helpottuvat.  Toisilla vauvoilla on suuria haasteita esimerkiksi vireystilan säätelemisessä ja rauhoittumisessa, kun toisilla vauvoilla nämä taidot ovat jo hieman kehittyneempiä ja vauva saattaa hyvinkin nukahtaa omaan sänkyynsä väsyneenä. Säätelyvaikeudet näkyvät vauvan itkuisuutena, levottomuutena tai joskus passiivisuutena. Vauva voi olla ylivirittynyt ja näyttää väsyneenäkin siltä, että hän vastustelee unta tai sitten vauva on alivirittynyt ja vanhempi saa kovasti houkutella vauvaa ennen kuin saa häneen kontaktin. Säätelyvaikeudet voivat vanhemmista näyttää myös vatsavaivoilta ja vauva vaikuttaa kivuliaalta. Joskus säätelemisen hankaluudet liittyvätkin myös ruoan sulatukseen ja ravinnon imemiseen. 

Säätelykyvyllä tarkoitetaan vauvan keinoja tulla toimeen stressin kanssa. Vauvalle stressiä tuottavat esimerkiksi hoitavasta vanhennasta eroon joutuminen, nälkätai, yliväsymystila.

Vauva, jonka on vaikea rauhoittua, tarvitsee vanhemman vierelleen auttamaan. Säätelykyvyt eivät kehity toimintamatolla tai mobilea katselemalla itsekseen, siihen tarvitaa vanhemman läsnäoloa. Pienen vauvan rauhoittamisessa tehokkainta on läheisyys ja kosketus. Kosketusaisti on vauvalla hyvin kehittynyt ja vauvan pääasiallinen keino säädellä sisäisiä tilojaan, rakentaa yhteyttä sekä vahvistaa kiintymystä vanhempaan. Tutut asiat kohtuajoilta, kuten läheisyys, pieni keinuva liike ja turvalliset sylin rajat vähentävät vauvan stressiä. Säätelyvaikeuksien kanssa kamppaileva vauva hyötyy siitä, että häntä pidetään sylissä, nostetaan pystyasentoon, kanniskellaan ja hyssytellään. Vanhemman tyynnyttävä, voimakas ja rytminen kosketus rauhoittaa vauvaa, nopea , hento ja kutittava kosketus virkistää ja stimuloi.

Kyky rauhoittua itsekseen ja omassa varassa kehittyy ihmislapselle vasta myöhemmin, itseasiassa lapset, jotka ovat saaneet kehittää säätelykykään vanhemman kanssa, oppivat luottamaan aikuisen apuun pulmatilanteissa. Turvallisuuden tunteen varassa lapselle jää aikaa ja energiaa tutkia maailmaa ja itsenäistyä itselleen sopivassa tahdissa.