Raskausajan muutokset äidin elimistössä

Raskausajan muutokset

Normaaliin raskauteen liittyy monenlaisia muutoksia, tuntemuksia ja oireita, jotka kaikki eivät ole aina mukavia. Erityisesti alkuraskaudessa esiintyy usein pahoinvointia ja väsymystä.  Väsymystä ja unettomuutta esiintyy usein myös loppuraskaudessa. Raskausajan unettomuus voi johtua fyysisistä muutoksista, kuten pahoinvointi, selkäkipu ja lisääntynyt virtsaamisen tarve, hormonaalisista muutoksista, sikiön kasvusta tai puutteellisesta hengityksestä. Unta häiritsee myös kasvavan vatsan aiheuttamat rajoitukset nukkumisasentoon.

Myös närästys ja ummetus ovat tavallisia raskauden aikana. Peräpukamat ja suonikohjut voivat myös pahentua ja oireilla. Nivelsiteiden löystyminen saattaa aiheuttaa kipua lonkissa, selässä ja häpyliitoksessa. Kohdun kasvu taas voi aiheuttaa alkuraskaudessa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Loppuraskaudessa tarjoutuva osa (pää tai peppu) voi painaa virtsarakkoa ja aiheuttaa myös virtsankarkailua. Turvotukset voivat tehdä olon raskaaksi ja turvotuksiin voi liittyä myös sormien puutumista. Loppuraskaudessa vatsa tuntuu painavammalta, selkä saattaa kipeytyä herkästi. Nukkuminenkin voi olla työläämpää ja kohtu saattaa supistella useinkin. Onneksi nämä vaivat helpottavat synnytyksen jälkeen.

Kohdun paino lisääntyy raskauden aikana alun alle 100 grammasta 1 000–1 200 grammaan. Kohdun, emättimen ja ulkosynnyttimien verekkyys kasvaa. Äidin maatessa selällään painaa kookas kohtu alaonttolaskimoa, jolloin laskimoveren virtaus sydämeen huononee ja äidille voi tulla heikko ja huono olo. Tästä syystä loppuraskaudessa suositellaan kylkiasentoa selinmakuun sijaan. Normaalisti odottavan äidin paino nousee raskauden aikana 8–15 kg. Painonnousu johtuu kohdun, sikiön, istukan ja lapsiveden määrän lisäksi äidin verenkierron ja elimistön nestemäärän kasvusta. Raskauden aikana kiertävä verimäärä lisääntyy ja veri "laimenee", joka ilmenee hemoglobiinipitoisuuden laskuna 20.–30. raskausviikolla. Usein myös verenpainetaso on vähän matalampi ja pulssi korkeampi näinä viikkoina

verenpainemittaus

Ihon pigmenttialueet voivat tummua raskauden aikana, erityisesti vatsan alakeskiviivassa, välilihassa ja rinnoissa nänninpihan alueella. Kasvoihin voi joskus tulla maksaläikkiä ja luomet saattavat tummua. Myös raskausarpia saattaa ilmaantua vatsan, reisien ja rintojen alueelle. Voimakas lihominen edesauttaa raskausarpien muodostumista, mutta niihin vaikuttaa myös sidekudoksen perinnölliset ominaisuudet. Raskauden aikana myös rinnat kasvavat, kun rintarauhanen alkaa valmistautua maidon tuottamiseen. Joskus alaraajoissa saattaa esiintyä suonenvetoja, jotka ovat tavallisimpia raskauden toisesta kolmanneksesta alkaen.

Liikelaskenta

Raskaana oleva tuntee sikiön liikkeitä keskimäärin raskausviikoilta 16 -20 alkaen, mutta liikkeiden tuntemiseen voivat vaikuttaa myös muun muassa istukan paikka kohdun etuseinämässä. Sikiön aktiivisuus on korkeimmillaan raskausviikoilla 28- 34. Odottava äiti tuntee noin 85 % kaikista sikiön liikkeistä. Jokaisella sikiöllä on oma yksilöllinen uni-valve- rytminsä. Sikiön liikkuu 10- 100 kertaa tunnissa ja sikiön lepovaiheet kestävät noin 20- 40 minuuttia. Äiti tuntee sikiön raaja- ja vartaloliikkeet heikkoina tai voimakkaina, yksittäisinä tai sarjoina. Joskus sikiöllä on myös hikka, jonka äiti tuntee rytmikkäänä naputteluna vatsanpeitteissä.

Lepo

Kun sikiön keskushermosto saa hyvin happea ja ravintoa, sikiö voi hyvin ja liikkuu normaalisti. Äidin liikkuminen vähentää luontaisesti sikiön omia liikkeitä ja äidin voi olla vaikea havaita niitä huomion suuntautuessa päivän askareisiin. Tämän vuoksi liikelaskenta suoritetaan lepoasennossa. Tarkkailua voi tehdä mihin aikaan päivästä tahansa, mutta se kannattaa tehdä silloin, kun tietää sikiön olevan vilkkaimmillaan. Usein sikiön vilkkainta aikaa ovat iltayön tunnit. Sikiön liikkeiden vähentyminen voi olla merkki vähentyneestä lapsiveden määrästä, sikiön unijaksosta, äidin lääkkeiden tai päihteiden käytöstä tai sikiön ahdinkotilasta

Liikelaskentaa suositellaan tehtäväksi raskausviikolta 32 jälkeen vain tarvittaessa, mutta aina lasketun ajan ohituttua. Liikelaskenta suoritetaan asettumalla jommallekummalle kyljelle lepäämään. Tunnin aikana tulisi tulla vähintään 10 liikettä. Kaikki selvästi erilliset liikahdukset lasketaan liikkeiksi, mutta hikkaliikkeitä ei laskenta. Jos äiti tuntee vähemmän kuin 10 liikettä tunnin aikana, tulee liikelaskenta tehdä myös toisen tunnin ajan. Jos liikkeet ovat edelleen vähäiset (alle 10 liikettä/tunti), tulee äidin olla yhteydessä synnytyssairaalaan. Jos sikiö liikkuu vilkkaasti ja 10 liikettä täyttyy nopeasti, ei koko tuntia tarvitse laskea.

Voinnin seuranta

Useimmiten raskaus etenee normaalisti ja ongelmitta. Joskus harvoin voi kuitenkin esiintyä joitakin ongelmatilanteita raskauden suhteen. Tämän vuoksi neuvolassa oireita ja erilaisia arvoja seurataan säännöllisesti. Myös äidin omaseuranta on ensiarvoisen tärkeää tunnistaessa muutoksia voinnissa ja esimerkiksi sikiön liikkeissä.

Raskausmyrkytystä eli pre- eklampsiaa esiintyy noin 3-8 %:lla raskaana olevista. Pre- eklampsia alkaa tavallisesti 20. raskausviikon jälkeen mutta yleisintä se kuitenkin on raskauden loppuvaiheessa. Pelkkä lievä verenpaineen nousu on tavallista odottavilla äideillä, eikä sitä pidä yksinomaan pitää merkkinä raskausmyrkytyksestä. Myös turvotuksia esiintyy usein ilman verenpaineen nousua tai muita raskausmyrkytyksen oireita. Raskausmyrkytyksen diagnoosi edellyttää, että virtsaan alkaa erittyä valkuaista yhdessä riittävän verenpaineen nousun kanssa. Tyypillisiä muita raskausmyrkytykseen liittyviä oireita ovat muun muassa turvotukset, päänsärky, näköhäiriöt, pahoinvointi ja ylävatsakipu. Raskausmyrkytykseen ei ole olemassa varsinaista hoitokeinoa ja synnytys onkin paras hoito, jos se vain on mahdollista. Raskaana olevan kannattaa myös yrittää levätä mahdollisimman paljon, syödä säännöllisesti ja välttää suolaa.

Raskaushepatoosia eli hepatogestoosia esiintyy noin 1-3 %:lla odottavista äideistä. Raskaushepatoosi on tavallisin raskauteen liittyvä maksasairaus ja sitä esiintyy usein myös suvuttain. Oireet alkavat yleensä keskimäärin 30. raskausviikolla. Raskaushepatoosi aiheuttaa terveen näköisen ihon kutinaa, joka voi olla hankalaa etenkin öisin ja haitata nukkumista. Tyypillistä kutina on kämmenissä ja jalkapohjissa sekä vatsan alueella. Harvoin se aiheuttaa keltaisuutta. Raskauden päätyttyä hepatoosi paranee nopeasti eikä äidille koidu pysyviä haittoja. Jos kutinaa alkaa esiintyä, otetaan odottajalta laboratoriossa verinäytteet. Mikäli näissä maksa-arvot ovat koholla, tehdään neuvolasta lähete synnytyssairaalaan.

Alkuraskauden verenvuoto ei ole harvinaista, mutta se saattaa pelästyttää. Usein vuoto on niukkaa, kivutonta ja vaaratonta. Varsinkin alkuraskaudessa niukka verenvuoto ajankohtana, jolloin kuukautisten pitäisi normaalisti alkaa, on tavallinen oire. Yhdynnän ja sisätutkimuksen jälkeen voi tulla myös veristä vuotoa, jonka tulisi rauhoittua alle vuorokaudessa. Keskiraskaudessa pyyhkäisyvuotoa runsaampi verenvuoto tulee aina tarkastuttaa päivystyksessä. Jos siihen liittyy äkillinen kova kipu, täytyy päivystykseen lähteä heti. Loppuraskaudessa runsas verenvuoto on useimmiten peräisin istukasta ja on oire joko etisestä istukasta tai istukan (osittaisesta) irtoamisesta. Vuoto voi myös usein olla peräisin kohdun tai kohdunkaulan limakalvoilta, erityisesti synnytyksen käynnistymisen, kohdunkaulan kypsymisen tai supistusten yhteydessä. Jos vuoto on niukkaa ja liittyy supistustoimintaan, voi tilannetta seurata kotona. Jos sen runsaus alkaa olla kuukautisvuodon määrän verran, täytyy asia tarkistuttaa päivystyksessä. Niukankin vuodon yhteydessä kova kipu ja/ tai sikiön liikkumattomuus on aina syy lähteä päivystykseen.

Lapsivesi voi mennä missä tahansa vaiheessa synnytystä. Joillakin synnytys käynnistyy lapsivedenmenolla ja supistukset alkavat vasta sen jälkeen. Toisilla taas kalvot puhkeavat vasta lapsen syntymän yhteydessä. Joskus lapsivesi menee vauhdilla, eikä silloin ole epäilystäkään siitä, mitä on tapahtunut. Toisinaan taas vettä ennemmin tihkuu ja silloin voi olla vaikeaa tietää, onko kyse vedenmenosta vai esimerkiksi valkovuodosta, joka voi varsinkin loppuraskaudessa olla vetistä. Lapsivettä myös muodostuu koko ajan lisää.

Jos alkaa epäillä lapsivedenmenoa, tulee pikkuhousuihin laittaa side ja seurata tilannetta. Jos side kastuu jatkuvasti, on lapsivedenmeno ilmeinen. Kun lapsivettä tulee, voi rauhassa odottaa supistusten alkamista kotona noin 12 tuntia, jos raskaus on sujunut normaalisti, lapsivesi on väriltään kirkasta tai vaaleanpunaista, vauva on kohdussa pää alaspäin ja vauva liikkuu normaalisti. Synnytyssairaalaan tulee kuitenkin soittaa heti lapsiveden mentyä, jolloin saa lisäohjeita sairaalan kätilöltä.

Jos lapsivesi on veristä, vihreää, jos lapsi on perätilassa tai jos odottaa kaksosia, tulee sairaalaan soittaa ja lähteä heti. Suurimmassa osassa synnytyksiä supistukset alkavat vuorokauden kuluessa lapsivedenmenosta. Sairaalaan tulee mennä kuitenkin 12 tunnin kuluttua lapsivedenmenosta, koska lapsivedenmenoa lisää tulehdusriskiä.

Raskauden aikana saattaa esiintyä joskus kivuttomia ja epäsäännöllisiä kohdun supistuksia, jotka eivät vielä kuitenkaan ennakoi synnytystä. Loppuraskaudessa supistukset voivat lyhentää kohdun kaulakanavaa ja avata hieman kohdunsuuta. Synnytystä ennakoivat merkit alkavat ilmaantua yleensä viimeisten viikkojen aikana ennen synnytystä. Käveleminen voi olla hankalaa, lantiossa saattaa olla painon tunnetta ja kohtu saattaa olla supistusherkkä. Etenkin öisin voi esiintyä ennakoivia supistuksia, jotka ovat epäsäännöllisiä ja tavallisesti kivuttomia. Kohdunsuulta saattaa erittyä runsaammin myös limaista vuotoa (ns. limatulppa), joka saattaa ennakoida synnytyksen käynnistymistä lähipäivinä.

Synnytyksen katsotaan käynnistyneen, kun supistuksia tulee säännöllisesti (alle 10 minuutin välein) ja kohdunsuu on avautunut 3-4 senttimetriä. Synnytyksen käynnistymistä voi edeltää ns. latenttivaihe, jolloin synnyttäjällä voi olla säännöllisiä supistuksia, mutta kohdunsuu ei avaudu ollenkaan tai avautuu hitaasti. Kun supistuksia tulee alle kymmenen minuutin välein ja yksi supistus kestää noin minuutin ajan ja/tai olo tuntuu siltä, ettei kestä enää kotona, voi synnytyssairaalaan lähteä. Sairaalaan tulee kuitenkin olla yhteydessä tätä ennen puhelimitse.

Lähes jokainen raskaana olevan nainen jännittää synnytystä ja tämä onkin luonnollista uuden tilanteen edessä. Normaali jännitys ja synnytykseen valmistautuminen eroaa voimakkaasta, suhteettomasta synnytyspelosta, joka häiritsee raskauden aikana työ- ja perhe-elämää ja estää normaalin valmistautumisen synnytykseen. Se voi ilmetä mm. painajaisina, paniikkikohtauksina, sekä fyysisinä oireina. Noin 5- 10 %:a raskaana olevista kärsii synnytyspelosta. Monet psyykkistä kuormitusta aiheuttavat tekijät voivat lisätä synnytyspelon riskiä. Myös synnytyskivun pelko on yleistä riippumatta siitä, monesko synnytys on edessä. Yleisimmät synnytyspelon aiheet ovat synnytyskivun lisäksi pelko synnytyksestä suoriutumisesta, lapsen selviämisestä, itsensä ja tilanteen hallinnasta sekä vuorovaikutuksesta henkilökunnan kanssa.

Neuvolassa kannattaa ottaa rohkeasti esiin mietteet ja pelot tulevaa synnytystä kohtaan jo aivan alkuraskaudessakin. Jos synnytyspelko on voimakasta, voidaan neuvolasta tehdä lähete sairaalan synnytyspelkopoliklinikalle, jossa synnytyslääkärin lisäksi toimii asiaan perehtynyt kätilö. Keskustelujen myötä synnytys on helpompi jäsentää ja mielikuvat siitä selkiytyvät. Pelkopoliklinikalla synnyttäjän toiveet myös esimerkiksi kivunlievityksen osalta kirjataan ylös etukäteen ja nämä ovat käytettävissä kun odottaja tulee sairaalaan synnyttämään.

Rentoutuminen/hengitystekniikka

Rentoutumista ja hengitystekniikoita voi ja kannattaa harjoitella jo ennen synnytystä raskauden aikana. Rentoutuminen vaatii kuitenkin säännöllistä harjoittelua ja valmistautumista ennen synnytystä eikä rentoutuminen kovan kivun tullessa ole helppoa. Mielihyvän kokemisella ja levollisella hengityksellä on rauhoittava ja kipua lievittävä vaikutus ja rentoutuminen voi helpottaa ja nopeuttaa synnytystä ja vähentää tarvetta kivunlievitykselle. Hyviä keinoja raskauden aikana rentoutumiseen ovat esimerkiksi liikunta, tanssi, jooga, meditaatio, hieronta, akupunktio ja ammekylpy. Synnytyksen aikana liikkuminen ja tanssi, erilaiset asennot, oikeanlainen hengitys, hieronta ja fyysinen läheisyys ovat tärkeitä apukeinoja. Tukihenkilöllä on myös tärkeä rooli rentoutumisessa synnytyksen aikana, häntä voi pyytää esimerkiksi hieromaan ristiselkää, joka voi helpottaa supistuskipua

Synnytyksen avautumisvaiheessa supistuksia voi tulla melko tiheästi ja aikaa rentoutumiselle jää vähän. Jännittäminen on automaattinen tapa reagoida kipuun ja lihasten jännittäminen heikentää verenkiertoa, joka vaikeuttaa hapen kulkeutumista kudoksiin. Tällöin synnyttäjä helposti uupuu. Rentoutunut synnyttäjä sen sijaan toimii yhteistyössä oman kehonsa kanssa ja rentoutunut olo auttaa selviytymään paremmin supistuskivusta ja myös syntyvä lapsi voi paremmin verenkierron parantuessa istukkaan. Synnyttäjän on hyvä keskittyä siihen, että pitää leuan rentona. Syvään hengittäminen myös lisää rentoutuneisuutta.

Syvään hengittäminen rentouttaa lihaksia, joka voi heikentää myös supistustuntemuksia kohdun työskennellessä paremmin. Voi myös äännellä, laulaa, keinua, liikuskella omien tuntemusten mukaan. Äänen käyttö tehostaa syvään hengitystä ja ääni resonoi kehossa saaden aikaan värähtelyä, joka vähentää kiputuntemusta. Myös syvään hengittämistä ja äänen käyttöä voi ja kannattaa harjoitella jo odotusaikana.

Lepo