Vauvan käsittely

Vauvat kaipaavat kosketusta, syliä ja läheisyyttä. Tuoreet vanhemmat voivat alkuun olla epävarmoja vauvan käsittelyssä mutta jokainen oppii käsittelemään vauvaansa hellästi ja varmoin ottein. Vauvan kantaminen, sylittely, silittäminen ja vauvalle juttelu edistävät vauvan keskushermoston kehitystä, tukevat motorista kehitystä, auttavat vauvaa hahmottamaan omaa kehoaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Sylissä

Vastasyntyneelle turvallisin paikka on vanhemman syli. Sylissä ja ihokontaktissa ollessaan vauva tunnistaa vanhemman sykkeen ja hengitysliikkeet, mikä rauhoittaa vauvaa. Vauvan pitäminen sylissä mahdollistaa katsekontaktin. Vanhemman kasvot toimivat vauvalle virikkeenä ja mahdollistavat vuorovaikutuksen. Varhaisella vuorovaikutuksella tuetaan vauvan motorista ja psyykkistä kehitystä.

Sylissä olon kautta vauva oppii hallitsemaan lihaksiaan. Vauvan päätä tulee alkuun tukea mutta hiljalleen lihaksisto vahvistuu ja vauva oppii kannattelemaan päätään itse. Liiallinen pään tukeminen voi hidastaa tätä kehitystä. Vanhempi oppii myötäilemään vauvansa lihasten hallintaa.

Vauvan nostaminen ja kantaminen

Vauva nostetaan syliin ja lasketaan alustalle kyljen kautta, jolloin vauvan niskaa ei tarvitse erityisesti tukea. Kylkinosto vahvistaa vauvan niska- ja hartialihaksia sekä vähentää turhaa jännitystä. Kylkinosto edistää vauvan motorista kehitystä ja antaa kokemuksia kyljellään olosta sekä viitteitä kyljelleen kääntymisestä.

Vauvan asettelu

Vauvaa voi kantaa sylissä eri asennoissa ja asentoja kannattaa vaihdella monipuolisesti jotta aikuinen välttyy lihasjännityksiltä ja vauvan motorista kehitystä tuetaan tasapuolisesti.

Perinteinen syliasento on pienen vauvan kantamiseen hyvä tapa.Sylissä

Sylissä vauvan voi kääntää myös vatsapuoli vanhemman käsivartta vasten, jolloin lapsi näkee paremmin ympärilleen. Tästä asennosta voi olla myös apua vatsakipuiselle vauvalle.

Vauvaa voi kannatella olkapäällä jolloin vauvan molemmat kädet roikkuvat olkapään yli. Tällöin lapsi näkee kätensä ja samalla pään kannattelu aktivoituu.

Vauvaa voi kantaa sylissä selkä aikuisen vatsaa vasten. Aikuisen käsi tulee lapsen kainaloiden alta ja kannattelee ylempää reittä, lapsen kädet ovat aikuisen käden yläpuolella. Tässä asennossa ylävartalon ja pään lihakset vahvistuvat sekä vauva harjoittelee käsien tuomista vartalon keskilinjaan.

Kantamisen apuna voi käyttää erilaisia apuvälineitä, mm. kantoliinaa ja kantoreppua. Näin vanhempi saa kädet vapaaksi ja voi silitellä lasta sekä tehdä askareitaan. Apuvälineen painopisteen tulee olla lähellä aikuisen kehoa, jottei vanhemman selkä rasittuisi liikaa.

Lattialla olo

Sylin lisäksi lattialla olo on vauvan motorisen kehityksen ja lihasten tasapuolisen hallinnan kannalta tärkeää. Vauvaa voi pitää esimerkiksi viltin tai leikkimaton päällä. Voit istua tai maata lattialla vauvan lähellä ja seurustella hänen kanssaan. Vauvan voi antaa olla lattialla niin pitkään kuin vauva on tyytyväinen. Isomman lapsen kohdalla pieniin tylsistymiseen viittaaviin ääntelyihin ei tarvitse heti reagoida ja käydä nostamassa vauvaa ylös tai kääntämässä ympäri, jotta vauva saa itse harjoitella kääntymistä ja liikkeelle lähtöä rauhassa.

Vauva voi maata lattialla selällään tai vatsallaan.

Vauva tutustuu kehoonsa parhaiten selinmakuulla sekä harjoittelee käsien tuomista keskilinjaan. Selinmakuulla ollessaan vauvalla on enemmän tilaa liikkua ja kehon ja raajojen liikkeet ovat monipuolisempia.

Vatsallaan olo vahvistaa vauvan selkä- ja hartialihaksia ja vauva saa mahdollisuuden harjoitella myöhemmin kyynär- ja käsinojaan nousua sekä liikkeelle lähtöä. Vatsallaan vauvat viihtyvät aluksi lyhyitä hetkiä. Vauvaa voi alkuun tukea tähän asentoon laittamalla esimerkiksi pyyherullan kainaloiden alle.

Lapsi ei tarvitse istumisen tai liikkumisen harjoitteluun apuvälineitä, kuten sitteriä, bumbo-tuolia, kävelytuolia tai hyppykiikkua. Apuvälineitä voi käyttää lyhytkestoista oleskelua varten silloin tällöin ja voivat olla vanhemman kannalta hyvä apu arjessa. Paljon käytettynä ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorista kehitystä ja voivat aiheuttaa mm. ylimääräistä lihasjännitystä ja varvasastuntaa.

Vauva lattialla

Vauvahieronta

Vauvahieronnalla on paljon myönteisiä vaikutuksia sekä vauvalle että vanhemmalle ja se on kokonaisvaltaista yhdessäoloa. Hieronta tukee vauvan kehitystä. Se tuo vauvalle läheisyyden kokemuksia, kehittää vauvan vuorovaikutustaitoja ja parantaa vanhemman ja vauvan välistä suhdetta. Hieronta rentouttaa, rauhoittaa ja voi lievittää kipuja. Vauva oppii hahmottamaan omaa kehoaan ja sen rajoja. Hieronta voi tehostaa ruoansulatusta ja verenkiertoa sekä parantaa yleisvointia. Tutkimusten mukaan vauvat, joita kosketellaan hellästi, sairastavat ja itkevät vähemmän kuin muut vauvat. Vauvahieronnasta voi olla apua mm. itkuisuuteen, koliikkiin, lihasjännitykseen, ilmavaivoihin, ummetukseen ja uniongelmiin.

Vanhempi saa hieronnan kautta itsevarmuutta vauvan käsittelyyn ja oppii ymmärtämään lapsen reaktioita. Vauvahieronta voi rentouttaa myös vanhempaa.

Paras hetki vauvahieronnalle on silloin, kun vauva on hereillä ja tyytyväinen. Vältä hieromista vauvan ollessa nälkäinen tai juuri syönyt. Vauvan ollessa kuumeinen tai flunssainen, pidä taukoa hieronnasta. Valitse rauhallinen ja lämmin paikka hieronnalle. Sulje televisio tai radio sekä vaimenna kännykkä, jotta voitte keskittyä vain yhdessäoloon. 

Vauvahierontaa voi toteuttaa monella tapaa. Hieronnan voi aloittaa ottamalla vauvaan katsekontaktin ja juttelemalla hänelle. Hellävaraisin liikkein edetään päästä kohti jalkoja käyden koko kehon läpi. Voit keskittyä myös vain tietyn kehon osan, kuten vatsan, hierontaan.

Kuuntele vauvaasi ja tarkkaile hänen reaktioitaan. Mikäli hän ei pidä kosketuksesta, kannattaa hieronta lopettaa siltä kerralta. Hierontaan totuttelu voi joskus kestää jonkin aikaa mutta palkitsee lopulta.

Vauvan ravistelu

Vauvat nauttivat läheisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hellittelystä. Vauvat eivät pidä kovakouraisesta käsittelystä, äkillisistä liikkeistä tai ravistelusta.

Ravistelu on vauvan kaltoin kohtelua ja aiheuttaa vauvalle kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä fyysisiä vaurioita. Vauvan pää on iso ja painava muuhun vartaloon verrattuna ja niskan lihakset vielä heikot. Ravistelun aikana pää tekee nopeaa ja voimakasta edestakaista liikettä, joka voi aiheuttaa vammoja ja oireita. Vauva voi olla ravistelun jälkeen unelias, syödä huonosti, oksentaa, olla itkuinen, saattaa esiintyä myös hengityskatkoksia tai tajunnantason häiriöitä. Pään verisuonet voivat revetä ja tämä aiheuttaa verenvuotoja aivoihin ja silmiin. Ravistelulla voi olla pitkäaikaisia seurauksia, kuten näkövammoja, oppimisvaikeuksia. Ravistelu voi johtaa jopa kuolemaan.

Ravisteluun johtavia syitä voivat olla vanhemman hetkellinen maltin menetys, väsymys tai uupuminen vauvan itkuisuuteen.

Tällaisessa tilanteessa yritä rauhoittua. Voit laskea vauvan turvalliselle alustalle ja mennä itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi. Yritä siirtää ajatuksesi hetkeksi muualle, voit laittaa radion tai television päälle. Kun koet olosi rauhallisemmaksi, voit palata vauvasi luo. Mikäli mahdollista, pyydä apua ystävältä tai sukulaiselta. Voit jo etukäteen sopia, keneltä saat tarvitessasi apua. Aina lähipiiristä ei ole mahdollista saada apua, joten ota yhteyttä terveydenhoitajaasi tai perhetyöhön. Tällöin espoolaisperheet voivat saada tarvittaessa apua arkeen vauvan kanssa Lapsiperheiden perhetyöstä, joka tarjoaa esimerkiksi perheohjausta ja lastenhoitopalveluita. Myös kodinhoidollista apua on mahdollista järjestää. Akuutissa tilanteessa ota yhteys yleiseen hätänumeroon 112 tai mene terveyskeskuksen päivystykseen tai sairaalan ensiapupoliklinikalle. Tukea voit saada myös lastensuojelusta.

Jos tilanne kuitenkin käy joskus ylivoimaiseksi ja ravistelet vauvaa, pyydä välittömästi terveydenhuoltohenkilöstön apua. Avunpyynnön viivyttely voi olla vauvalle kohtalokasta.