Leppävaaran kotikaupunkipolut

Leppävaara on Espoon kaupunkikeskuksista itäisin ja pisimpään kehittynyt. Albergan yhdyskunnan asemakaavan piirsi arkkitehti Lars Sonck jo 1908.

Eliel Saarisen ja Bertel Jungin Suur-Helsinkisuunnitelmassa 1918 Albergan ja Hagalundin puutarhakaupungit oli kytketty Helsinkiin raideyhteyksin. Itsenäistymis- tai liitossuunnitelmia tehtiin Monikonpuron laaksossa joka vuosikymmenellä, kunnes Espoosta tuli kaupunki 1972. Maisema on sen jälkeen muuttunut nopeasti 29 000 asukkaan solmukohdassa.

Leppävaarassa on neljä kotikaupunkipolkua: Albergan ja Perkkaan polut kulkevat kartanoiden kulmilla ja huvilayhdyskunnan taiteilijoiden jalanjäljissä. Vallikalliossa noustaan näköalapaikoille ja Puustellin polku ulottuu naapuripitäjään saakka.

espoo.fi/leppavaara  

Leppävaaran kotikaupunkipolkujen aineiston on toimittanut Pauli Saloranta. Yhteistyössä Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto, Esbo Hembygdsförening ja Leppävaara-seura – Alberga-sällskapet. Julkaisija Espoon kaupunki.

96 kohdetta, 15 tietolaatikkoa, pääreittien pituus 17 km: Alberga, Pohjois-Leppävaara, Puustelli, Perkkaa ja Vermo

Leppävaaran kotikaupunkipolut kartalla

Kartta pdf-tiedostona 

Kohdekuvaukset pdf-tiedostona 

Tietolaatikko: Viisi Leppävaaraa

Rautatieseisakkeen avaaminen 1904 johti uudenlaisen asutuksen leviämiseen vanhalle kartanoseudulle, kun Mäkkylän puustelli, Albergan kartano ja Bergansin tila alkoivat (1) palstoittaa suunnitelmallisesti tontteja mailleen. Yhdyskunta kymmenkertaistui 10 vuodessa, kunnes maailmansota katkaisi kehityksen. 1920-luvulle tultaessa (2) Leppävaara suomalaistui ja työväenluokkaistui. Täältä myös valittiin huomattavan paljon edustajia Espoon kunnanvaltuustoon.

Seuraava muuttoaalto koettiin viime sotien jälkeen, kun (3) rintamamiestaloja nousi joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Vuonna 1955 Leppävaarassa asui jo 10 000 henkeä ja kaikenlainen yhteisöelämä oli vireää.

Pientalovaltaiseen Leppävaaraan suunniteltiin 1960–70-luvuilla suurin odotuksin (4) tiivistä kaupunkia. Se jäi toteutumatta, sillä asukkaat puolustivat elämänmuotoaan Korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Väkiluku laski ja odotusrappio teki selvää monista huviloista.

Pohjois-Leppävaara rakennettiin lopulta 1980-luvulla. Kasvu jatkui pian radan eteläpuolella tuottaen jälleen (5) uuden Leppävaaran ja uudet leppävaaralaiset. Väkiluku kolminkertaistui 30 vuodessa: Leppävaara oli vuosituhannen vaihteessa hetken koko Euroopan nopeimmin kasvava kaupunkikeskus.

Kaupunginosan vaiheita kuvaa Leppävaara-seuran julkaisema historiikki Albergasta Leppävaaraan, joka oli ilmestymisvuonnaan 2011 Suomen myydyin kotiseutukirja ja jonka toinenkin painos on loppuunmyyty.